Ovat nämä outoja aikoja. Lähtökohtaisesti kaikki ruoka, mikä on luonnollista, on vaarallista. Tai ainakin luonnollisiin raaka-aineisiin liittyy viranomaisten mukaan potentiaalisia vaaroja. Sen sijaan pitkälle prosessoidut ruokatuotteet nauttivat lainsäätäjän ja ruokaturvallisuutta valvovien viranomaisten suojaa.

Maidossa kristalloituu kaikki se, mikä on puistattavan ajankohtaista kaikessa ruokaa koskevassa keskustelussa.

Tämä on käynyt selväksi, kun päätimme ryhtyä myymään tinkimaitoa, eli ns. raakamaitoa, joksi meijeriteollisuus suoraan lehmästä saatua, käsittelemätöntä maitoa kutsuu. Vaikka maidon pastörointipakko poistui Suomen liityttyä EU:hun vuonna 1995, viranomaiset jatkoivat vanhan lain käytäntöjä. Siksi mekin jouduimme ensin myymään tinkimaitoa Kylpymaito-etiketillä varustettuna! – ei siis sisäiseen käyttöön.

Parhaillaankin Elintarviketurvallisuusvirastossa Evirassa on käynnissä ”Suomessa tuotetun raakamaidon biologiset vaarat” -projekti, jossa myös me olemme olleet kuultavana.

Tähän on tultu: lehmänmaidon asemesta pidämme luonnollisena esimerkiksi Valio Plus -maitoa, jopa niin, että se sai viime vuonna Vuoden Tähtituote -palkinnon, ja vielä tavalla joka on syytä mainita erikseen: ensimmäistä kertaa kuluttajat saivat itse äänestää parhaan tuotetulokkaan.

Valion mukaan Plus avasi ”maidon uuden aikakauden”. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että raakamaidon saavuttua meijeriin, se hajotetaan ensin maidon eri komponenteiksi, joista ryhdytään rakentamaan maitotuotetta. Pastöroinnin ja homogenoinnin tuloksena lisäksi moni ainesosa tuhoutuu, joten hävikkiä korjataan lisäämällä mm. D-vitamiinia, jota ilman maidon kalsium ei imeytyisi. Rasvattomana Plus-maito olisi kalman sinertävää, mutta valkoisuus saadaan lisäämällä – ei tällä kertaa rasvatonta maitojauhetta, vaan juuston valmistuksen sivuvirtana syntyvää heraproteiinia. Plussaa saa silti yhä kutsua maidoksi.

Kuluttajien pitäisi saada tietää, mistä heidän maitonsa on tehty, sillä maito ei ole enää lehmänmaitoa siinä merkityksessä kuin sen luulemme olevan. Pahimmillaan maidossa käytetään laimentajia ja laajentajia eli ns. permeaatteja, jotka ovat juustojen ja erikoismaitojen valmistuksen sivutuotteita – joidenkin mielestä jätettä – joilla maitoa jatketaan. Jopa 12 prosenttia maidon tilavuudesta voi tulla siihen ulkoapäin.

Hei Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, miksi maitotölkin kyljessä ei lue sisältöluetteloa siitä, mistä ja miten maito on kasattu? Eivätkö permeaatit ole maidon lisäaineita lisättävien vitamiinien ja kivennäisaineiden tapaan? Entä mitä lisäaineita komponenttien, kuten heraproteiinin säilytyksessä käytetään? Entä mitä valmistuksen apuaineita, joita ei lain mukaan tarvitse kertoa kuluttajalle, nykymaidon prosessoinnissa käytetään? Entä teknologioita? Valiohan on ilmoittanut harjoittavan USA:ssa ultrafiltraatiota, joka on käytännössä nanoteknologiaa.

Kummalta meitä pitäisi suojella: luonnolliselta lehmän maidolta vai teknoklusterin tuottamalta juomalta, joka hyödyntää mielikuvaa aidosta maidosta?
 
Teksti: Eeropekka Rislakki